Kuten tietokonepelit, roolipelit ovat kehittyneet niiden alkuperäisen esille tulon jälkeen varhaisella 1970-luvulla, ja myös niiden yleisö on kasvanut median mukana.

Tästä huolimatta ajatus 12-vuotiaiden teinien ryhmästä pelaamassa Dungeons & Dragonsia on ensimmäinen mielikuva monen sellaisen ihmisen päässä, kuka on vain kuullut pelistä. Mutta tuo mielikuva on hyvin pahasti ajastaan jäänyt ja se on yhtä virheellinen kuin verrata varhaisen 80-luvun pelihallien tietokonepelejä yleisellä tasolla kaikkiin nykyajan tietokonepeleihin. Ensimmäisen Dungeons & Dragons -version säännöt ovat hyvin yksinkertaiset ja suunnattu helppoihin luolastoseikkailuihin, jotka yleensä pelataan läpi tappamalla hirviö, välttämällä ansat ja anastamalla aarteen.Tänä päivänä roolipelejä on olemassa valtavan suuri valikoima. Lähes vastakohtana Dungeons & Dragonsin kaltaisille miekalla hakkaamiseen perustuville peleille ovat spektrin toisessa päässä olevat White Wolfin julkaisemat pelit. White Wolf kertoo vuonna 1992 julkaistun Vampiren ohjekirjassa, että emme enää kerro tarinoita, vaan kuuntelemme niitä. Istumme passiivisesti ja odotamme, että meidät noukitaan ja viedään muiden määrittelemään maailmaan, joka on heidän näkemyksenänsä todellisuudesta. Meistä on tullut televisioidemme orjia, jotka antavat muutamien harvojen vallassa olevien taiteilijoiden määritellä meille meidän elämämme, meidän kulttuurimme ja meidän todellisuutemme.

Erilainen näkemys

White Wolfin mukaan on kuitenkin olemassa toinenkin tapa. Tarinankerronnasta henkilökohtaisella tasolla on tulossa jälleen osa kulttuuriamme. Tämä on keskiössä White Wolfin Vampire-pelissä, ei sinulle kerrotut tarinat, vaan ne tarinat, jotka itse kerrot. Vampire perustuu tarinoiden tuomiseen kotiin, jossa muinaisista myyteistä ja legendoista tehdään oleellinen osa omaa elämääsi.White Wolf linkittää roolipelit lasten mielikuvitusleikkeihin. Yhtiö painottaa, että näiden pelien antamat opetukset ovat tärkeitä myös aikuisille. Heidän mukaansa leikkiminen on opettanut elämää ja sitä, millaista on olla aikuinen. Se oli oleellinen osa lapsuutta, mutta vaikka olet kasvanut aikuiseksi, ei se tarkoita sitä, että leikkiminen on lopetettava. White Wolf näkemyksen mukaan peleissä on säännöt vain, koska se ehkäisee riitoja ja lisää syvemmän realismin tunteen tarinaan. White Wolfin tarjoamat pelin säännöt ja valinnat on tarkoitettu aikuisempiin teemoihin ja tarinoihin. Heidän peliensä pelaajat kertovat usein roolipelikokemusten olevan merkityksellisempiä tai tunteikkaampia kuin fantasia- ja science fiction -peleihin pidättäytyneillä pelaajilla.

Kuten tietokonepelaamisessakin, roolipelaamisessa voi tunnistaa vakavampia harrastajia. Vakavasti roolipeliä harrastavat kuluttavat enemmän aikaa ja resursseja roolipelien pelaamiseen ja kykenevät toimimaan yleensä sujuvammin erilaisissa pelityypeissä. Roolipelifanit omistavat usein useita erilaisia pelijärjestelmiä ja ostavat paljon lisäosia, jotka sisältävät yksityiskohtaisia ympäristöjä, hirviöitä tai aarteita.

Indie-roolipelaajat

Eräs vakavasti roolipelejä harrastava ryhmä ovat niin sanotut indie-roolipelaajat, joilla on usein kattava tietämys erityyppisistä pelien säännöistä, ja he käyttävät tätä tietoa luodakseen tai auttaakseen uusien pelijärjestelmien luomisessa. Indie-roolipelaajat keskittyvät monesti eri asioihin, mutta monille on yhteistä luonnollinen halveksunta kaupallisia järjestelmiä ja lapsellisia miekalla huitomiseen perustuvia pelejä kohtaan. Heidän kehittämänsä järjestelmät ja säännöt heijastelevat heidän omaa makuaan, oli kyseessä sitten yksityiskohtainen simulaatio tai yleisimmin yksinkertainen tarinankerrontaan perustuva peli.

White Wolfin ja muiden saman mielisten julkaisijoiden väitteistä ja indie-pelaajien ajatuksista huolimatta valtavirran pelaajat näkevät heidän pelinsä eri tavalla. Roolipelaamisen sosiaalinen näkökulma on vahva motivaattori pelaamiseen varsinkin vanhemmilla pelaajilla. Silti monen pelaajan mielestä hyvä roolipelisessio on vuorovaikutteisempi ja nautinnollisempi kuin hyvin elokuvan katsominen tai kirjan lukeminen. White Wolfin tavoin elokuvien ja kirjallisuuden tuntijat yleensä arvostavat korkeampaa kulttuurillista merkitystä elokuvissa ja kirjoissa kuin tavallinen yleisö. Viimeksi mainittu pitää yleensä lukemista tai elokuvia pelkkänä viihteenä ja roolipelit mahtuvat heillä tuohon samaan kategoriaan.