Tänä tietokone- ja konsolipelien aikakautena ovat lautapelit säilyttäneet edelleen suosionsa. Eikä ihme, voihan niitä pelata, vaikka minkä ikäiset, niitä voi pelata useampi pelaaja kerrallaan, eikä niiden pelaamiseen tarvita sähköä. Siis ihanteellista! Lautapelit on helppo ottaa mukaan, vaikka reissuun, ja niitä on mukava saada lahjaksi. Erään tutkimuksen mukaan aktiivisia lautapelaajia, eli sellaisia, jotka pelaavat vähintään kerran kuussa, on suomalaisista noin 25 prosenttia. Vuonna 2004 Suomeen perustettiin myös Suomen lautapeliseura, sieltä löytyy tietoa esimerkiksi tulevista lautapelitapahtumista. Mutta minkälaisia erilaisia lautapelejä on, ja mitkä ovat suosituimpia? Lähdetäänpä katsomaan.

Lajityypit ja suosikit

Lautapelejä pelataan yleensä pelilaudalla nimensä mukaisesti, ja mukana on pelinappuloita tai muita pelimerkkejä. Pelejä kuvaa myös se, että se missä pelimerkki tai -merkit sijaitsevat laudalla, on tärkeää pelin kannalta.  Esimerkiksi heitä ja liiku -pelissä heitetään noppaa, ja liikutaan pelilaudalla erilaisia reittejä pitkin. Abstrakteissa peleissä taas ei heitetä noppaa, ja nappulat ovat myös abstraktin muotoisia. Tällaisia pelejä ovat muun muassa backgammon ja shakki, jotka ovat perinteisesti olleet myös erittäin suosittuja pelejä jo tuhansien vuosien ajan. Niissä ei voita sattuman avulla, vaan niissä pelaajat luovat omat strategiansa. Muita kahden hengen suosittuja strategiapelejä ovat esimerkiksi tammi, mylly ja kiinalainen xiangqi.

Trivial Pursuit

Viime vuosien suosikki on ollut esimerkiksi Trivial Pursuit, yhdysvaltalainen tietovisapeli, josta on olemassa klassisen version lisäksi monia eri aihepiirejä käsitteleviä uusia versioita. Toinen suosittu peli on suomalaista alkuperää oleva seurapeli Alias, jossa pelaajat selittävät sanoja toisilleen korteista. Kortissa olevaa sanaa, vaikkapa “kissanviikset”, ei saa sanoa selitettäessä sellaisenaan ääneen missään vaiheessa, vaan on käytettäviä ilmaisuja kuten “mouruavan eläimen nenän vierestä lähtevät jouhet” tai muuta vastaavaa. Tätä peliä on pelattu paljon kodeissa hyvin tyypillisesti kahdessa kahden hengen joukkueessa, ja voisi melkein sanoa, että se on peleistä aiheuttanut tiettävästi eniten avioriitoja! Aliaksesta on nykyään myös monia uusia versioita, kuten Junior Alias, jossa sanat on valittu sopiviksi lapsille, ja jossa selitetään myös kuvia.

Entä kukapa suomalainen ei olisi joskus pelannut Afrikan tähteä? Tämä Kari Mannerlan suunnittelema peli, joka julkaistiin vuonna 1951, on oikea klassikkojen klassikko. Pelissä viehättää sen yksinkertaiset säännöt: pelaajat etenevät Afrikan kartalla noppaa heittämällä, kääntävät pahvisia laattoja, joista voi tulla esiin timantteja, hevosenkenkiä, tai pahimmassa tapauksessa rosvo, joka vie kaikki rahat. Kaikki pelaajat tavoittelevat tietysti suurinta timanttia, Afrikan tähteä, ja se, joka sen ensiksi löytää ja onnistuu viemään joko Tangeriin tai Kairoon, on voittaja. Tämän lautapelin parissa on vietetty valtavasti hauskoja hetkiä, eikä olekaan ihme, että tämä kestosuosikki on ollut melkein 70 vuotta Suomen myydyimpien lautapelien joukossa.

Lautapelien suursuosikeista ei voi puhua mainitsematta Monopolya, jossa pelinappuloina toimivat muun muassa silinterihattu, koira, auto, ja silitysrauta! Pelissä myydään ja ostetaan kiinteistöjä, ja pelaamisen tuoksinassa voi rakentaa taloja ja hotelleja, menettää rutkasti rahaa tai tienata sitä tuhansittain, tai jopa joutua vankilaan. Tavoitteena on aiheuttaa muille pelaajille konkurssi ja kääriä tuohet omaan taskuun. Pelin on aikanaan patentoinut yhdysvaltalainen Charles B. Darrow, joka nimesi pelilaudan kadunnimet Atlantic Citystä, ja sen markkinointi aloitettiin vuonna 1935. Tosin useat muut väittivät jälkeenpäin pelanneensa omia versioitaan pelistä jo ennen sen patentointia, ja nykyään pelin alkuperäisenä keksijänä pidetään Elizabeth Magieta, joka patentoi samantapaisen pelin jo vuonna 1904.

Lautapelejä keksitään joka vuosi aina vain lisää, joten varmasti kaikille luulisi löytyvän oma suosikkinsa. Mainittakoon vielä pari mukavaa peliä, jotka ovat viime vuosina valloittaneet maailmaa. Ensinnäkin Dixit, joka muistuttaa hieman television Kymppitonnia; pelaajilla on käsissään kortteja, joissa on erilaisia kuvia. Joku pelaajista antaa aiheen, esimerkiksi jonkin lauseen tai sanonnan, ja muut miettivät mikä omista korteista sopii aiheeseen. Kaikki laittavat kortit pöydälle, ja muiden tehtävänä on arvata mikä on aiheenantajan kortti. Kuten Kymppitonnissa, on sitä parempi mitä harvempi arvaa kortin, mutta jos ei kukaan arvaa, on se huono juttu. Carcassonne taas on uuden aallon strateginen peli, josta on jo tullut hyvin suosittu klassikko, yksinkertaisilla säännöillä.