Varmaan jokainen meistä on jossain vaiheessa elämäänsä harrastanut tietokonepelejä. Joidenkin ihmisten lapset ovat tänä päivänä erittäin tiukasti harrastuksessa kiinni – niin, että odottelevat uutuuksia innoissaan ja säästävät rahaa uusiin peleihin. Joissakin maissa niin sanottu ”ammattilainen pelaaminen” on jopa luokiteltu itsenäiseksi urheilulajiksi, jonka merkeissä järjestetään erilaisia kilpailuja ja turnauksia. Voittosummat ovat sen verran suuria, että moni pelaaja valmistautuu kilpailuihin vuosia, joiden aikana muu elämä kulkee ohi ikkunan toisella puolella. Missä kulkee peliharrastuksen ja peliriippuvuuden raja?

Ajan Käyttö

Terve tilanne on sellainen, jossa ihminen lisää pelihetkiä omaan aikatauluun – niin kuin muitakin harrastuksia. Esimerkiksi kun maanantaina on koripallotreenit, tiistaina voi olla peli-ilta, johon on varattu vain tietty määrä aikaa. Kavereiden porukoissa tapahtuvat peli-illat ovat myös melko yleisiä. Tällaista käyttäytymistä voidaan sanoa hyvien tapojen peliharrastukseksi, koska silloin ihminen ymmärtää: pelaaminen ei ole mitään muuta kuin hauskaa ajan viettoa eikä se saisi häiritä muuta elämää; päinvastoin, se kehittää monipuolisempia asioiden ajattelutapoja ja saattaa tuoda mukanaan uusia näkökulmia. Tällaista harrastusmielessä tapahtuvaa pelaamista voidaan verrata kirjojen lukemiseen, jossa ei ole myöskään mitään huonoa: kirjojen kanssa ihminen ikään kuin syventyy toiseen maailmaan, jossa hänen oma mielikuvituksensa toimii täysin toisella tavalla kuin tavallisessa arkielämässä. Ei ongelmaa.

Ajan Käyttö

Välillä nähdään sellaisiakin tilanteita, että ihmiset, jotka eivät ole koskaan aikaisemmin edes maininneet pelanneensa joitakin pelejä, yhtäkkiä häipyvät kaikista tapahtumista ja sosiaalisesta toiminnasta ja voivat viettää tietokoneen edessä koko viikonlopun. Onko se sitten pahaa ja onko jo tässä vaiheessa syytä olla asiasta huolestunut? Ei vielä, jos tätä on tapahtunut vain pari kertaa ja suhteellisen isolla intervallilla. Pääasia on se, ettei pelaaminen vaikeuta ihmisen tavallista elämää, jossa hän käy töissä ja hoitaa arkirutiinit yhtä hyvin kuin aikaisemminkin. Tässäkin pelaaminen on rinnastettavissa kirjojen lukemiseen: ihminen hakee keinoa irtautua arjen elämästä ja viettää osan ajasta jossain täysin muualla kuitenkin lähtemättä mihinkään. Välillä tällaisia hetkiä sattuu meille kaikille, tosin me käyttäydymme niissä eri tavoilla: jotkut lähtevät matkoille tai retkelle, jotkut katsovat sarjaelokuvia koko loman aikana, jotkut lukevat kirjoja ja jotkut pelaavat. Ei vaaraa.

Ajan Käyttö

Ajan käyttö on melko helppo merkki ihmisen mahdollisesta peliriippuvuudesta. Siinä vaiheessa, kun peleihin alkaa kulua ”liikaa aikaa” eli kaikki muut harrastukset ja sosiaaliset tapahtumat jäävät elämästä pois, koska pelaaminen on ne syrjäyttänyt, on jo syytä huolestua. Tässä tapauksessa ihminen voi siis vieläkin käydä töissä ja hoitaa kaikki rutiininsa mallikkaasti, mutta pelaaminen on hänen ainoa ajanviettotapa. Muita asioita hän ei pidäkään enää tärkeinä ja töissäkin illan odotus tekee työpäivästä vaikean. Illalla hän vihdoin viimein pääsee tietokoneen ääreen kotona ja voi unohtaa kaiken ympäröivän elämän siihen saakka, kunnes on aika mennä nukkumaan. Ja niin: nukkumaanmenoaika voi helposti siirtyä myöhempään, jos pelissä on nyt tärkeä hetki. Vielä yksi mahdollisuus on se, että ihminen ei yksinkertaisesti pysty lopettamaan pelaamista kunnes nukahtaa tietokoneen ääreen. Tällaisessa tilanteessa kaikki normaalit rutiinit kuten ruoan laitto, syöminen, suihkussa käyminen ja siivous jäävät myös helposti taakse – niin, että niihin käytetään mahdollisimman vähän aikaa. Ruoka tilataan jostain muualta kotiin toimitettuna, suihkussa käydään vain arkiaamuisin ennen töihin lähtemistä ja vaatteet pestään vasta siinä vaiheessa, kun puhtaita sukkia ei löydy enää mistään. Pakollinen työrutiini hoidetaan kuitenkin hyväksyttävällä tavalla. Mutta on tässä olemassa seuraavakin vaihe, josta enemmän seuraavassa postauksessa.