Roolipeleissä jokainen pelaaja ohjaa hahmoa kuvitteellisessa maailmassa. Tuota hahmoa nimitetään usein pelaajahahmoksi (englanniksi player-character eli PC). Tyypillisesti pelaajalla on yksi hahmo pelimaailmassa, mutta hän saattaa ohjata samanaikaisesti myös useaa hahmoa.

Joissa ryhmissä pelaajilla on ryhmä hahmoja, joista he valitsevat hahmon sessiota varten tarinan asettamien tarpeiden tai henkilökohtaisten mieltymysten perusteella. Pelaaja kertoo hahmonsa toiminnot ja puhuu usein hahmoäänellä kuin hän olisi itse kyseinen hahmo. Muuten hän puhuu vain hahmon ulkopuolelta esittämättä itse koko dialogia. Yleensä yhdelle pelaajalle määrätään erikoisrooli pelinjohtajana, joka hallitsee pelin tapahtumia. Hän kuvailee ympäristön, tuomaroi pelaajahahmojen toimintojen vaikutukset, soveltaa sääntöjä ja pelaa kaikkien sellaisten hahmojen rooleja, joita pelaajat eivät ohjaa (englanniksi usein non-player character eli NPC). Pelinjohtajan täytyy valmistautua sessioon etukäteen, sillä on hänen vastuullaan, että pelaajilla on hauskaa. Pelinjohtajan vastuu on suuri, koska pelisession laatu riippuu pitkälti hyvästä pelinjohtajasta. Pelinjohtajaa voidaan nimittää myös tuomariksi, tarinankertojaksi tai pelimestariksi, mutta pelisysteemin antamasta nimestä riippumatta hänen roolinsa on pitkälti sama.

Menneistä peleistä puhutaan hahmon kautta

Useimmat pelaajat raportoivat roolipelin kokemuksista hahmonaan. Tämä voi johtaa outoihin tilanteisiin, kun ulkopuoliset kuuntelevat pelaajien keskustelua edellisen ilman session tapahtumista. Tämä ei johdu siitä, että he eivät pystyisi erottamaan todellisuutta ja fantasiaa, kuten roolipelien kriitikot saattavat joskus väittää, vaan se on yleensä käytännöllisin tapa kerrata session tapahtumia. Useimmat pelaajat kuitenkin kokevat roolipelisessiot melko voimakkaasti. He eivät ole pelkästään kuunnelleet tarinaa, vaan he ovat aidosti näytelleet siinä osaa ja ilman heitä tarina olisi voinut päättyä eri tavalla. Jotkut pelaajat käyttävät roolipelejä henkisinä ja psykologisina leikkikenttinä tehden kokeita omilla hahmoillaan tai esitellen näyttelemällä muuten piilossa olevia henkilökohtaisia ominaisuuksia. Roolipelien terapeuttinen arvo on kuitenkin melko rajoitettu. Pelaamiselle on paljon erilaisia syitä. Jonkun pelaajan mukaan tärkein syy pelaamiselle on pystyä uppoutumaan toiseen todellisuuteen. Siellä hän voi kokea enemmän jännitystä ja mielenkiintoisempia seikkailuja kuin oikeassa maailmassa. Se on paikka, jossa hän voi tuntea olevansa todellinen sankari ja todellinen ilkiö. Pelaaminen tarjoaa hänelle tilan, jossa hän voi olla aggressiivinen ilman, että aggressiolla on todellisia vaikutuksia. Hän kokee vapauttavaksi uppoutua roolipelaamisen huonon työpäivän jälkeen. Tällaiselle pelaajalle roolipelaaminen on hyvin mukaansatempaava kokemus, jonka aikana hän kokee paljon tunteita pelaamansa hahmon kautta. Eräs tätä pelaajatyyppiä edustava pelaaja kertoo jopa rakastuneensa kerran roolipelisession aikana, ja hän sanoo tämän suhteen olleen erittäin palkitseva kokemus, joka vastasi romanttisen kirjan dramaattisia käänteitä.

Syy pitää hauskaa ystävien kanssa

Jotkut pelaajat taas käyttävät roolipelejä tekosyynä viettää aikaa ystävien kanssa ja pitää hauskaa. Kun tätä pelaajatyyppiä edustavalta henkilöltä kysyttiin kaikkein palkitsevimmasta kokemuksesta, hän kertoi roolipelaamisen sosiaalisesta ympäristöstä ja muisteli ullakkoa, jonne hän oli kokoontunut pelaamaan muutaman ystävän kanssa ja nauttimaan pari olutta. Hänen mielestään pelissä on tärkeää pysyä päällä tietty tempo, eikä käänteiden kuvausten pidä olla liian yksityiskohtaisia.

Syy pitää hauskaa ystävien kanssa

Tämän pelaajan mukaan hänelle riittää se, että kapakkaa kuvataan ruuhkaiseksi ja että sinulla on vaikeuksia löytää tyhjää pöytää. Hänen ei tarvitse tietää, että pimeässä nurkassa on silmälappuinen mies, joka istuu punahiuksisen ilotytön vieressä. Hänellä ei ole silti ongelmia visualisoida roolipelimaailmaa. Hän on yleensä täysin uppoutunut peliin, eikä hänellä ole ongelmaa pelata peliä samaan aikaan, kun joku muu istuu huoneessa katselemassa televisiota. Hän nauttii tarinasta niin kuin se olisi hyvin tehty elokuva.